207 on uusi malli ja siitä onkin saatu tehtyä varsin persoonallisen ja pirteän näköinen niin edestä kuin takaa. Värejäkin on tarjolla monia ihan räväköitäkin vaihtoehtoja. Myös sisäpuoli oli uudistunut 307:ään verrattuna ja ihan oli trendikkään näköinen.

Koeajossa suurimman  vaikutuksen teki kuitenkin panoraamakatto - tuli ihan aito 'tuollainen täytyy saada' -tunne. Siitä tuli tosi paljon lisää avaruutta ja oli hauska katsella maisemia vähän avarammin. Täytyy tosiaan käydä koeajamassa se Honda uudestaan, josko siinäkin valoisaan aikaan panoraamakatto tulisi paremmin oikeuksiinsa. 207:n ajotuntuma oli jonkin verran erilainen kuin 307:ssa, eli se ei ollut ihan yhtä kevyt ja pehmeä. Ihan hyvin ajaminen sillä kuitenkin sujui. Mutta tämä tuntuu jotenkin hiukan liian pieneltä, joten se ei siis ole monista mukavista piirteistään huolimatta ihan vakavassa harkinnassa.

Jos auto olisi koru tai nojatuoli, niin tämä olisi ehdoton valinta. Harmillisesti auton tärkein ominaisuus (ajettavuus) jätti jonkin verran toivomisen varaa, ainakin ensituntuman osalta.

Liikkeelle lähtiessä kaasuun oli vaikea saada tuntumaa. Auto nytki ja pomppi kuin autokoulun alkuaikoina ja moottori ääni nousi aika lailla. Mies ihmettelikin mitä oikein pelleilin, mutta kyllä siitä pomppisesta ja epätasaisesta lähdöstä suurin osa oli ihan aitoa.

Ohjaamo tuntui vähän ahtaalta. Tosin kiinnitin siihen huomiota lähinnä kun tulin sisään autoon. Sitten kuin sain aseteltua itseni sopivaan ajoasentoon, niin kaikki on mukavasti käden ulottuvilla, eikä ohjaamo tuntunut ahtaalta. Vaihdekeppi oli poikkeuksellisen edessä ja vähän korkeallakin. Varmaan ihan kätevä, sitten kun sen paikan oppii.

Kojelauta on tässä autossa ihan omaa luokka. Hienoja sinisiä näyttöjä ja mittareita. Nopeuden näki isoina numeroina, mikä onkin ihan ehdoton juttu, kuten jo totesin Citikan kohdalla. Koeautomallissa oli myös navigaattori. Tuo voi olla sellainen juttu, jos siihen tottuu, niin ei enää uskalla lähteä minnekään ilman. Olihan siinä tietysti matkustajalla lisähuvia, kun pääsi seuraamaan miten matka kartalla eteni.


Auton sivu- ja takaikkunat ovat vähän pieniä eivätkä sivupeilitkään ole parhaat mahdolliset, joten tuli vähän epävarma olo kaistanvaihdon ja kääntymisten yhteydessä. Takaikkuna on kaksiosainen: keskellä menee spoileri, joka peittää osan takaikkunasta. Pimeässä ajaessa siitä raidasta on kyllä etuakin, kun takana olevan ajovälot peittyvät sen taakse.

Koeautossa oli ns. panoraamakatto, josta siis näkee ylöspäin. Varmaan mukava, jos ajelee pimeässä maaseudulla niin voi takapenkiltä katsella tähtitaivasta. Etupenkiltä en huomanut sitä kattoikkunaa oikeastaan ollenkaan, joten eipä siitä taida kannattaa maksaa. Hieman se tietysti parantaa avaruuden tuntua, kun auto muuten on aika matala. Millekään koripalloilijalle tämä auto ei sovi, vaan jo  1,8-mittaisella pää ulottui jo aika lähelle kattoa.

Kuin tilauksesta ajon aikana hieman sateli, joten pääsimme myös kokemaan, miten sateentunnistin toimi. Olihan se mukavaa, kun muutama pisara tuulilasille tuli, ja pyyhkimet heräsivät ne ihan itsestään pyyhkäisemään.

Tavaratila oli OK, ja auton ovista löytyi kolot vesipulloille, joten sen puolesta ei ongelmaa.

Eli, eniten mietityttää ajettavuus, ja näkyvyys autosta ulos, erityisesti sivuviistoon. Eniten taas ihastutti ulkonäkö, mittaristo ja käynnistys napinpainalluksella, sekä hyvät penkit. Kai tätä pitää vielä koeajaa päiväsaikaan uudestaan ja katsoa, saako ajamiseen vähän paremman tuntuman. Ja silloin pitää myös kokeilla, miltä se ohjaamo tuntuu, kun sinne asettautuu talvitakissa.

Golf Plus teki hyvä vaikutuksen ajettavuutensa ansiosta. Kiihtyi hyvin ja kulki miellyttävän tuntuisesti. Tuntui luotettavalta ja turvalliselta autolta.

Jos jotain haluaa moittia, niin sitten se on nuo istuimet. Jotenkin ne olivat pienen tuntuiset ja varsinkin matkustajan paikalla oven käsinojakin jäi aika kauas. Koeajoautossa ei ollut penkkien välissä käsinojaa, mikä naiskuskin roolissa on hyvä juttu, eli käsilaukulle oli hyvä paikka siinä penkkien välissä. Matkustajan paikalla sitten kuitenkin huomasin kaipaavani sitä käsinojaa, joten näemmä konpromissin paikka tämäkin.

Sisustus oli jotenkin muovisen oloinen, samoin kuin ratti. Sisustukselle nyt ei voi mitään, mutta nahkapäällysteisen ratin tietenkin saa lisävarusteena ja jos autoon päädymme, niin se pitää ehdottomasti ottaa.

Autosta löytyi myös nopeusvaroitin, mikä täällä kaupunkialueella on hyvä olemassa. Varoittimeen voi asettaa nopeuden, jonka ylittäminen aikaansaa pienen varoitusäänen. Ihan tarpeen, koska minä ainakin huomasin ajelevani tälläkin helposti vähän liian nopeasti.

Mittaristo on tavanomainen, mutta hyvin selkeä, joten siltä osin ihan ok.

Töyssyissä kulki hyvin ja varsinkin töyssyltä laskeutuminen takaisin tavalliselle asfaltille sujui pehmeästi.

Hyvät pisteet täytyy antaa myös turvavöiden laakeroinnista. Ne kulkevat todella hyvin.

Mies vähän valitteli ilmastoinnin epätasaisuutta. Hänestä sieltä puhalteli vuoroon liian kuumaa ja kylmää ilmaan. Itse en tuohon kiinnittänyt erityisesti huomiota.

Takaluukku on aika paikava ja nousee korkealle. Vähän jäi mietityttämään, saanko sitä alas tahrimatta käsiäni, sitten kun auto on likainen. Ruokaostokset kun kuitenkin on mukava laittaa takaluukkuun.

Jos huonoja puolia hakee, niin jollain lailla koelauta tuntui kovin suurelta ja massiiviselta, kuten tuosta kuvastakin näkee. Ovet puolestaan olivat yllättävänkin ohuen tuntuiset, joten siitä myös tuli vähän epäsuhtaa sisäpuolisiin mittasuhteisiin.


Summa summarum. varteenotettava vaihtoehto, mutta kaikkien niiden lisävarusteiden kanssa, joita siihen olisi mukava ottaa, hinta nousee jonnekin 33 000 € paikkeille.

Ennakkoasenteeni Mazda 3:een oli vähän skeptinen, joten tilaa oli positiiviselle yllätykselle ja niinhän siinä sitten kävi. Muutama juttu kuitenkin hieman kiusaa ja ne saattavat osoittautua ostamisen esteiksi.

Suurin miinus tulee mittaristosta. Se on perinteistä mallia - eli sellaiset ympyrän muotoiset näyttötaulut kierrosluvulle ja nopeudelle, ja mittarit on upotettu kummallisen syvien kuilujen pohjalle. Lukemien näkyvyys noin ylipäätään ei ole hyvä ja nopeusmittarissa lukemien sijoittelu on jokseenkin kummallinen. Parhaiten näkyvät nopeudet 120 - 220, mitä nyt Suomessa ei laillisesti maanteillä saa edes käyttää. Tuntui tosi vaikealta vahtia noilla 40-50 nopeusrajoituksilla sallituissa lukemissa pysymistä.


Vähän harmittava, muttei fataali juttu on käsijarrun sijoituspaikka. Se on laitettu aika kauas kuskin istuimesta ja käsi joutuu vähän outoon vinoasentoon, kun sitä käyttää. Mies ajoi autolla ensin ja vähän siitä jo valitteli, ja huomasin sitten itsekin, että sitä oli vähän hankala käyttää.


Tässä autossa varoitus turvatyynyn käytöstä lapsenistuimen kanssa oli laitettu näkyvästi aurinkosuojan molemmille puolille. Vähän turhan näkyvästi eikä sitä poiskaan saa, joten siitä myös pientä miinusta.

Koeajoauto suti kummallisesti liikkeellelähdössä, mutta se selittynee sillä, että siitä puuttui EPS ja muut hienoudet, jotka ovat autoon ovat saatavissa. Eli noihin varmasti kannattaa ne lisäeurot laittaa, jos tämän auton ostaa.

Tavaratilaan mahtuu juuri ja juuri kaksi isoa kovaa matkalaukkua, toisin kuin muuten Cikiassa.

Ratti ja vilkku sinäänsä olivat ihan käteen sopivia ja auto tuntui tosi nopeasti tutulta ja hyvältä ajettavalta.

Näkyvyys peruutuspeilien kautta on erityisen hyvä ja ansaitsee kiitosta. Muita hyviä juttuja olivat ovien hyllyt - sekä eteen että taakse saa laitettua ainakin sellaisen puolen litran vesipullon.

Toinen iso plussapointti tulee tuosta hienosta sinisestä väristä. Juuri oikea sävy saatavissa!

Eli eniten arveluttaa surkea mittaristo, mutta sen vastapainona monia hyviä juttuja. Verhoilu ja penkit muuten olivat jollain lailla vähän askettisen tuntuiset. Kakkosautoksi tämä kelpaisi hyvin, mutta ykkösautoksi ottaminen mietityttää...

Ensimmäinen koeajettava oli Citroen C4.

Auton koelaudassa oudoksutti ensi näkemällä perinteisen nopeusmittarin puute. Sen korvaa koelaudan yläreunassa oleva numeronäyttö, josta näkee numeroina auton nopeuden. Koeajossa tuo kuitenkin osoittautui oikein mukavaksi ominaisuudeksi ja perinteinen mittaristo muuttuikin yht'äkkiä ihan antiikkisen tuntuiseksi.

Myös ratti on tavanomaisesta poikkeava: ratin keskusta pysyy paikoillaan (ja näin saadaan turvatyyny muotoiltua hyvin suojaavaksi, kun sen ulostulo tapahtuu aina samansta asennosta) ja vain ulkokehä liikkuu. Tämä taas vaikutti ensi kuulemalta hyvältä ominaisuudelta, mutta ajokokemuksena olikin sitten huonompi. Tapani kun sattuu olemaan pitää ratista kiinni kaarteissa myös sisäpuolelta, ja siihen tarkoituksen rako keskiosan ja pyörivän kehän välillä jää liian pieneksi.

Ratti tuntui muutoinkin vieraalta käteen: se oli kovin ohut ja kulmikas, ja reilun vartin ajon jälkeen se ei ollenkaan miellyttävä. En tiedä sitten, olisiko siihen saatavissa jotain lisävarustetta, jolla tuntuma paranisi. Jos rattirengas oli ohut, niin vilkku puolestaan tuntui kovin raskaalta ja kompelöltä, ja jotenkin se oli myös aika kaukana ratista. Ja vilkun ääni oli kovin äänekäs. Tästä osasta tuli sitten pahimmat miinukset.

Ohjaus tuntui olevan hyvin herkkäliikkeinen. Kaippa se on hyväkin ominaisuus, mutta vähän jäykempään ohjaukseen tottuneelle siitä tuli jotenkin kovin huttera olo.

Pieni yllätys liikkeellelähdössä oli, että ovet menivät automaattisesti lukkoon. Tuollaiseen on pikemminkin totuttu jossain Amerikassa.

Meidän autoilijoiden kiusaksi rakennetut töyssyt pystyi tällä Citikalla ylittämään varsin pehmeästi, joten tästä plussaa.

Sen verran jäi laimeaksi tämä ajokokemus, että kauppoja ei tästä taida syntyä.