Ensimmäinen koeajettava oli Citroen C4.

Auton koelaudassa oudoksutti ensi näkemällä perinteisen nopeusmittarin puute. Sen korvaa koelaudan yläreunassa oleva numeronäyttö, josta näkee numeroina auton nopeuden. Koeajossa tuo kuitenkin osoittautui oikein mukavaksi ominaisuudeksi ja perinteinen mittaristo muuttuikin yht'äkkiä ihan antiikkisen tuntuiseksi.

Myös ratti on tavanomaisesta poikkeava: ratin keskusta pysyy paikoillaan (ja näin saadaan turvatyyny muotoiltua hyvin suojaavaksi, kun sen ulostulo tapahtuu aina samansta asennosta) ja vain ulkokehä liikkuu. Tämä taas vaikutti ensi kuulemalta hyvältä ominaisuudelta, mutta ajokokemuksena olikin sitten huonompi. Tapani kun sattuu olemaan pitää ratista kiinni kaarteissa myös sisäpuolelta, ja siihen tarkoituksen rako keskiosan ja pyörivän kehän välillä jää liian pieneksi.

Ratti tuntui muutoinkin vieraalta käteen: se oli kovin ohut ja kulmikas, ja reilun vartin ajon jälkeen se ei ollenkaan miellyttävä. En tiedä sitten, olisiko siihen saatavissa jotain lisävarustetta, jolla tuntuma paranisi. Jos rattirengas oli ohut, niin vilkku puolestaan tuntui kovin raskaalta ja kompelöltä, ja jotenkin se oli myös aika kaukana ratista. Ja vilkun ääni oli kovin äänekäs. Tästä osasta tuli sitten pahimmat miinukset.

Ohjaus tuntui olevan hyvin herkkäliikkeinen. Kaippa se on hyväkin ominaisuus, mutta vähän jäykempään ohjaukseen tottuneelle siitä tuli jotenkin kovin huttera olo.

Pieni yllätys liikkeellelähdössä oli, että ovet menivät automaattisesti lukkoon. Tuollaiseen on pikemminkin totuttu jossain Amerikassa.

Meidän autoilijoiden kiusaksi rakennetut töyssyt pystyi tällä Citikalla ylittämään varsin pehmeästi, joten tästä plussaa.

Sen verran jäi laimeaksi tämä ajokokemus, että kauppoja ei tästä taida syntyä.